"Miksi siivoaminen on niin tylsää?"

Lapset ovat jo omissa sängyissään odottelemassa unta, kun yläsängystä kuuluu pieni ääni: ”Äiti, miks levittäminen ja leikkiminen on niin kivaa ja siivoaminen niin tylsää?” Pohdimme asiaa yhdessä kuiskaten, jotta emme herättäisi alasängyssä tuhisevaa pikkusiskoa. Asia askarrutti yläsänkyläistä todennäköisesti siksi, että syyslomaviikolla tuli kotona vastaan monia tilanteita, joissa leikkien siivoaminen olisi äidin ja isän mielestä ollut erittäin suotavaa, kun taas lapsia kiinnosti enemmän kaikki muu, kuten esimerkiksi niiden samaisten leikkien elvyttäminen uuteen nousuun siinä vaiheessa, kun oli jo annettu ukaasi siivota paikat.

Lasten sisäinen maailma on minua varmaankin ikuisesti kiinnostava aihe. Lapset näkevät monet asiat aivan eri tavoin kuin aikuiset. Aikuisen mielestä on tarpeellista ja järkevää hoitaa siivous pois alta tuosta noin vain. Sittenpä ei enää tarvitse miettiä sitä ja syyllistyä sotkuista. Lapselle siivous voi olla monivaiheinen prosessi, jonka maaliin saattamiseksi tarvitsee hallita monenlaisia taitoja. Ensin pitää motivoitua tehtävän pariin. Toisilta tämä käy jo melko pienenä luonnostaan, toiset tarvitsevat enemmän motivointia. Sen jälkeen lapsen täytyy hahmottaa, mitä kaikkea tehtävä sisältää ja missä järjestyksessä eri  osiot olisi järkevää suorittaa. Seuraavaksi pitää alkaa suorittaa näitä osioita. Matkalla on iso riski ottaa harha-askeleita kuten jäädä tutkimaan jotakin tavaraa niin pitkäksi aikaa, että muut ovat jo siivonneet kaiken. Tavaroiden järjestely vaatii hahmotuskykyä sekä ainakin jonkinlaista karkea- ja hienomotoriikkaa. Kun lapsi saa suoritettua tehtävän itsenäisesti loppuun, se on isojen kehujen paikka. Kunpa vain aina muistaisimme huomata lapsen ponnistelut.

Elämä lasten kanssa on täynnä vastaavanlaisia tilanteita. Esimerkiksi pukeminen on aikuiselle helposti asia, joka hoidetaan suit sait sukkelaan ilman mutinoita, koska hei, pakkohan se on. Ei ihmisten ilmoille voi ilman vaatteitakaan lähteä, tämän on elämänkokemus osoittanut. Lapselle tehtävä voi toiminnanohjauksen taitojen puuttuessa olla  käytännössä mahdoton. Tällöin lattialle parkuvana meritähtenä heittäytyminen voi olla ihan validi toimintamalli, vaikka se nostaakin aikuisen kierroksia ja pistää herkästi miettimään turhautuneena, miksi lapsi tekee simppelistä ulos lähtemisestä niin valtavan hankalaa ja raskasta.

Tässä blogissa pohdin elämää sekä luokanopettajan että kahden alle kouluikäisen lapsen äidin näkökulmasta. Tervetuloa lukemaan!

Sanna